Prinsessa Idan päiväkirja

Taas yksi affektikramppi

Idalla on ollut elämänsä aikana muutamia kohtauksia, joissa tytöltä menee hetkeksi taju. Lääkäri kutsui niitä vaarattomiksi mutta silti aika pelottaviksi affektikrampeiksi. Tänään Idalla taas oli yksi sellainen.

Kohtaus tulee, kun Ida satuttaa itsensä, yleensä silloin kun neiti kaatuu selälleen ja iskee takaraivonsa maahan. Tänään kohtaus tuli kun Ida tippui nojatuolin kaiteelta lattialle. Sekä äiti että iskä olivat alle kahden metrin etäisyydellä, mutta Idan ”hyppyyn” mennyt kuin punainen puolisekuntinen joten kumpikaan ei ehtinyt hätiin. Kun on nopea ja arvaamaton niin on nopea ja arvaamaton.

ida1146

Kohtaus tulee kun Ida alkaa itkemään eikä sen jälkeen muista vetää henkeä. Ensihoitona käy puhallus kasvoihin ja taputtelu selkään, jotta neiti hoksaisi että joku tärkeä juttu on nyt unohduksissa. Tänään ei tosin puhaltelu auttanut ja Ida valahti iskän sylissä ihan veteläksi, kuten aina silloin kun kohtaus alkaa. Seuraavaksi Idan pää kallistettiin alas, puhalleltiin edelleen kasvoihin ja sitten äiti ruiski kylmää vettä Idan naamalle. Tässä vaiheessa Ida onneksi alkoi virkoamaan ja vetaisi vähän ilmaa sisäänsä, mutta äiti joutui vielä uudelleen kastelemaan tyttöä, että hengitys oikeasti käynnistyisi. Pian kuului pitkä sisäänhengitys ja niin oltiin taas voiton puolella.

Kohtauksen jälkeen Ida on tosi väsynyt ja yleensä haluaa istua turvassa äidin tai iskän sylissä. Ehkäpä kohtaus on pelottava Idalle itselleenkin?

Edellinen kohtaus (paljon pahempi kuin tämänpäiväinen) neidillä oli alle viikko sitten ja sitä edellisestäkään ei ole kovin pitkä aika. Sitä aiemmista kohtauksista on jo aikaa, ne tulivat silloin kun neiti oli juuri oppinut kävelemään ja kopsahteli lattiaan tuon tuosta kun ei osannut vielä ottaa käsillä vastaan.

Lääkärin mukaan kohtaukset eivät ole vaarallisia vaikka huuletkin ihan sinertäisivät ja kuulemma aina hengitys jossain vaiheessa alkaa uudelleen. Äiti ja iskä eivät välttämättä halua tietää, kuinka kauan pahimmat kohtaukset voivat pisimmillään kestää. Tähän asti on ollut kyse vain kymmenistä sekunneista, korkeintaan puolesta minuutista. Aikaa on niin hankala arvioida kun on hätä.

P.S. Kuvassa Idaa suututtaa, kun äiti istuu penkillä eikä päästä Idaa kiipeämään sen päälle.

Lisätietoa affektikrampista
Keskustelu KaksPlus-lehden sivuilla
Lyhyt info Terveyskirjaston sivuilla

Comments (6)

Kommentit

  1. Faster Fia 29 kesäkuu, 2009 21.56

    Vad är det som hänt med Ida där? Nånting med kramp men förstod inte riktigt? :(

  2. mummo 30 kesäkuu, 2009 0.12

    Kuulostaa melko kamalalta tuo kohtaus. Varmaan Idaa itseäänkin pelottaa, sillä hän ei vielä tajua, vaikka lääkäri on sanonut näitä kohtauksia vaarattomiksi!? (Miettikääpä itse, miltä tuntuu, kun ei saa vedetyksi henkeä!) Tuskin ne vanhemmillekaan mitään herkkua ovat. Toivotaan, että ne iän myötä helpottavat!

  3. minna 30 kesäkuu, 2009 13.16

    Ida hade en sån kan inte andas -sak. Först föll hon ner från fötålj och sen kom gråt, och efter det andade hon inte om en stund. Allt är bra nu, det gick över.

  4. Faster Fia 30 kesäkuu, 2009 15.21

    Ok.. Va skönt att hon är bra nu! Hon får sluta klättra överallt ;)

  5. Tiia 3 heinäkuu, 2009 23.35

    Meillä tuttu juttu nämä kohtaukset isommilla lapsilla. Iän myötä rauhoittuvat ja häviävät pois kokonaan! Esikoisella oli kaikkein pahimmat kohtaukset. Kun asiat ei mennyt mielen mukaan tai kun tuli pipi. Saas nähdä tuleeko meidän juniorille…

  6. minna 4 heinäkuu, 2009 12.43

    Meillä ei vielä ole tullut kohtauksia kuin kivusta, ei vielä onneksi kiukusta. Toivottavasti ei tulekaan… Mistä muuten teillä näki, että nyt kohtaus alkaa ja mitkä oli teiän konstit sen helpottamiseen / poistamiseen?