Prinsessa Idan päiväkirja

Erno-kummin yllätysvisiitti

Ida, äiti ja iskä olivat iltasella ulkoilemassa, kun Erno-kummi tuli kyläilemään. Ulkona oli +15 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, joten siellä oli oikein mukava ja keväinen keli. Sen kunniaksi Ida sai olla ulkona ilman hanskoja. Äiti mietti kyllä monta kertaa, täytyisikö hanskat laittaa, mutta tytön kädet olivat joka kerta kokeiltaessa ihan lämpimät, joten äiti rauhottui ja antoi Idan tutkiskella paikkoja paljain sormin.

Iskä ja äiti olivat juuri aiemmin tulleet siihen tulokseen, että patiolle täytynee rakentaa jonkinmoiset reunukset, jotta se olisi turvallinen myös Idalle. Nyt iskän täytyi koko ajan hypätä tytön perään, ettei neiti olisi tippunut pation laidalta alas.

ida0880

Ida otti hanskattomuudesta kaiken irti ja poimi maasta milloin mitäkin lähempää tarkastelua varten. Äiti antoi tytön tutkia, sillä käsissä haalarin alla olevat lastat estivät tehokkaasti käsien ja niissä olevien ”löytöjen” laittamisen suuhun. Oksanpätkät olivat kivoja, samoin pikkukivet ja kuivuneet lehdet. Lisäksi tyttö ihmetteli pensaissa olevia pienen pieniä silmuja. Kaiken ne tarkat silmät huomaavatkin!

ida0882

Ida hieman arasteli Erno-kummia. Tyttö ei vieläkään ole oppinut (onneksi) vierastamaan, mutta hyvin tarkkaan piti kummia katsoa.

ida0881

Arastelustaan huolimatta neiti ei ollut kuitenkaan pahoillaan siitä, että pääsi Ernon syliin. Muvava syli, tuntuu tyttö tuumivan, mutta kummin kasvot on silti nähtävä koko ajan.

ida0883

Pian lähdettiinkin koko porukan voimin sisälle, sillä alkoi jo olla Idan iltapuuron aika. Ida pääsi sisälle Erno-kummin hartioilla. Sepäs vasta huisin hauskaa kyytiä olikin!

ida0884

Olipas mukavaa, että Erno-kummi ehti piipahtamaan!

Comments (1)

Kommentit

  1. mummo ja ukki 25 huhtikuu, 2009 19.19

    Kylästelevät kummit ovat kivoja! Onneksi Erno-kummi asuu pääkaupunkiseudulla, joten kylästelymatka ei ole pitkä! :)
    Lapsen suurin onni on saada tutkia luontoa paljain käsin! :D
    Ympäristöstä saa aivan eri tuntuman, kun sitä pääsee omakohtaisesti hipeltämään. Nyt voi antaa rauhassa tutkiakin, kun tietää, etteivät tutkimuksen kohteet päädy suuhun, kun on ne lastat käsissä!