Prinsessa Idan päiväkirja

Archive for syyskuu, 2008

Vatsalihastreeni ja kuurupiilo

Pieni jumppaaja ei meinaa millään pysyä sylissä selkä äidin mahaa vasten, vaan ylös on päästävä. Tytön jumppa on niin perusteellista, että kyllä kohta saadaan kunnon sikspäkki mahaan! Se kun olis se pystyssä istuminen niin paljon mukavampaa.

Mahalihasten lisäksi kädet jumppaavat myös koko ajan. Jostain on kiinni saatava ja usein se on kaulalla roikkuva puklukauluri, joka saa kyytiä. Harmikseen tyttö ei vielä osaa ottaa kauluria itse pois, jos se jää silmille. Riemu on sitäkin suurempi, kun äiti sitten auttaa ja taas alkaa silmissä näkymään muutakin kuin pimeää.

1 comment

Syys-Matin markkinoilla Kirkonmäellä

Ida kävi nukkumassa vaunuissa isän ja äidin kanssa markkinoilla. Sää oli mitä mahtavin ja aikuisten piti kuoriutua päällystakeista, kun aurinko niin lämmitti. Kotiin viemiseksi ostettiin puolukkaa ja saaristolaislimppu.

Idalla on tapana nukkua vaunuissa tavallaan ”koiranunta”, eli toinen silmä hieman avoinna. Aivan unessa tyttö kyllä on, mutta silti näyttää niin kuin hän vähän kurkistaisi toisella silmällä.

Comments are off for this post

Idan uusimmat tavat ja temput

Telkkaria on kiva katsoa iskän sylissä. Vaikka pienen tytön selkä ei oikein istumista vielä jaksakaan, niin mahdoton halu Idalla on olla istuma-asennossa. Aina välillä Ida pääsee hetkeksi isän syliin ihan kuin iso tyttö, istumaan. Nämä ovat varmaan niitä isän ja tyttären välisiä omia juttuja.

Äidin kanssa päivisin ollessaan Ida on paljon lattialla. Milloin niskajumpataan, milloin tavoitellaan lattiamobilen leluja ja milloin mitäkin. Tässä menossa (äidin yllätykseksi) pyörimisharjoitus. Eli kun äiti laittoi Idan viltin päälle suoraan vilttiin nähden, niin tyttöpä päättikin pyörähtää hieman napansa ympäri. Ja noin 45 astetta kääntyikin kovan ähinän ja sätkinän saattelemana. Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun tyttö osasi pitää pään viltissä sivuttain eli niska levossa. Ehkäpä siksi sitten toinen pää liikkui enemmän.

Ruokailu tapahtuu useimmiten turvallisesti sohvan nurkassa selällään. Viime aikoina tytön kädet ovat alkaneet viuhtomaan hurjasti ruokailun aikana ja muutaman kerran ne ovat pysähtyneet pitelemään pulloa itse. Kauaa tuttipullo ei Idan itsensä pitelemänä oikeassa kohdassa pysy, mutta hyvä alku se on kuitenkin.

2 comments

Päivä Turussa

Ida kävi äidin kanssa Turussa tapamassa Ainua ja Ainun äitiä Eveä. Matka taittui leppoisasti autolla, jonka iskä oli raskinut antaa äidin käyttöön yhdeksi päiväksi. Alkumatkasta jouduttiin hieman ruokailemaan Teboilin parkkipaikalla, mutta muuten tyttö nukkui tyytyväisenä Espoosta Turkuun asti.

Idan nukkuessa ulkona päiväunia äiti jutteli mukavia Ainun kanssa. Tyttö lähti tutustumaan kaverinsa äitiin leuan kautta. Ei karvoja, oli loputulos, mitä sitten pienen tytön mielestä tarkoittikaan.

Oman äidin sylissä uskalsi sitten jo vähän esitellä uusia taitoja. Tässä menossa taputusesitys.

 

Ja kun siinä vauhtiin päästiin, niin ei meinannut loppua tulla. Pienet kädet läpyttivät tosi taajaan ja ilme on äärimmäisen keskittymisen takia hieman vakava.

 

Kun Ida heräsi, pääsi hänkin seurustelemaan muiden kanssa. Eve kuorii tyttöä haalarista ja Ainu seuraa tarkkana vierestä – sekä omaa että Idan äitiä. Idan lakki lähtee päästä pienien irvistyksien kera. Jos oma äiti sitä riisuisi, niin irvistuksen lisänä kuuluisi myös ähinää.

 

Loppuhuipentumana molemmat vauvat pääsivät Ainun äidin Even syliin syliin. Idalla on vauhti päällä eikä kameraan katsominen (lue: oma äiti) kiinnosta ollenkaan. Ainu mietiskelee, että mitä ihmettä tuo kameran takana oleva tyyppi vielä lirkuttelee, kun tässä jo niin nätisti katsotaan sinne päin.

 

Päivän kului hyvässä seurassa aivan liian nopeaan ja auto piti suunnata takaisin kohti Espoota. Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissä, sillä Ida oli aika väsynyt imaistuaan 140 milliä maitoa juuri ennen lähtöä. Äiti oli maitotainnutuksen tehoon erittäin tyytyväinen.

 

3 comments

Avoimen päiväkodin muskarissa

Tänään ei Idalla ollut tylsää, sillä Ida ja äiti kävivät avoimessa päiväkodissa ja siellä oli muskari. Ennen tyttö ei sellaisessa ole ollutkaan ja siksi touhussa riitti ihmettelemistä oikein kunnolla. Siellä oli paljon muita vauvoja ja äitejä myös. Siellä laulettin, helistettiin, rummutettiin ja heilutetiin isoa värikästä kangasta kaikkien vauvojen päällä, jotka makoilivat lattialla ringissä. Se oli niin jännää, että tyttö ei muistanut ähistä edes nälkää, vaikka ruoka toki kelpasi, kun äiti sitä lopulta tarjosi.

Juuri muutama päivä sitten kotona opittu taito, helistimen heiluttelu, onnistui muskarissa vain puoliksi. Tyttö osasi pitää helistimestä kiinni, mutta koska ympärillä oli niin paljon ihmeellistä katsottavaa ja kuunneltavaa, niin käsien heilutteleminen unohtui. No, mitäs pienistä.

Avoimeen päiväkotiin äiti aikoo mennä Idan kanssa useamminkin, koska siellä oli niin hauskaa – sekä äidillä että tyttärellä.

2 comments

Ida ja Anni esikoululainen

Anni Klaukkalasta kävi äitinsä Miran kanssa tapaamassa Idaa ja Idan äitiä ja isää. Anni oli äitinsä kanssa menossa visiitin jälkeen uimaan.

Ida jokelteli Miran sylissä tyytyväisenä, mutta yhtäkkiä pääsi valtava itku. Mitä nyt, ihmettelivät kaikki? Äiti ja isä luulivat, että tytölle tuli yhtäkkiä nälkä, mutta itkun syy selvisi, kun äiti otti Idan olkapäälleen. Tyttö päästi kaksi tosi miehekästä röyhtäystä. Jo helpotti ja taas hymyilytti.

Ida sai Annilta ja Miralta tuliaisiksi muun muassa helistimet. Äiti epäili, että koska ne ovat kovat, niin ensimmäiseksi tulee kuhmu otsaan (kuten eilen kirjasta) ja että ei tyttö vielä niillä osaa soitella, mutta että pian kyllä. Mutta yllätys yllätys, kun helistimet laitettiin tytön käteen, hän tiesi tismalleen, mitä niillä tehdään. Eli ensin maistetaan ja sitten soitetaan!

Comments are off for this post

Kaupungissa humputtelemassa

Ida kävi isän ja äidin kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin keskustassa ostoksilla ja syömässä. Matka taittui mukavasti bussilla – menomatka nukkuen ja tulomatka syöden ja puklurätillä leikkien. Ruokailu aloitettiin jo Kampin terminaalissa bussia odotellessa.

Päivän aikana sai iskäkin kokeilla vaunujen kanssa bussissa kulkemista ja niiden kanssa kaupoissa mutkittelua. Helppoahan se periaatteessa on, mutta ainakin äidin mielestä alussa oli tosi vaikeaa arvioida, mistä välistä mahtuu ja mistä ei. Eli sattui useita pieniä törmäyksiä milloin mihinkin. Iskä selvisi kuitenkin hommasta ihan kunniakkaasti sekä äidin että Idan mielestä.

Comments are off for this post

Ida puhuu kokonaisia lauseita – vauvakieltä

Idan uusin taito liittyy ääntelyyn. Aiemman yhden hiin tai haan sijasta tyttö juttelee paljon enemmän. Nyt ääniä tulee jo koko sarja: ”hiia, haae, hee, hee… ahuh…. hoo, hoou, haaa”. Nämä äänet liittyvät yleensä leikkimiseen tai tyytyväisyyteen. Komentava ”khhhh” on edelleen jäljellä ja uutta on myös ”äh, äh, äh, äh, äh”, joka tulee silloin, kun harso tai ruokalappu on silmillä, eikä tyttö saa sitä itse pois.

P.S. Tänään ”Daddy rocks” sillä on perjantai ja on iskän vuoro hoitaa yösyötöt.

Comments are off for this post

”Nyt kun kesä mennyt on…”

Äiti havahtui syksyn tuloon, kun joutui jo vaihtamaan takkia lämpimämpään päiväkävelylle lähitessä. Samalla piti opetella pukemaan myös Ida lämpimämmin. Tähän asti onkin ollut helppoa, sillä sisävaatteiden lisäksi on tarvittu vain lakki ja tällä varutuksella vaunuissa makupussin sisällä on tarennut erinomaisesti.

Eilisen vaunureissun jälkeen oli tytöllä ensi kertaa kädet hieman kylmät, joten tänään ryhdyttiin opettelemaan äitiyspakkauksesta tulleen kevyen haalarin pukemista. Makuupussikin oli vaunuissa varulta, mutta sen äiti jätti auki.

No, ehkä se haalari oli kuitenkin vielä vähän liikaa, sillä tyttö oli herätessään parin tunnin unilta aikas lailla lämpöinen, suorastaan kuuma. Mutta parempi kai hieman liian lämmin kuin liian kylmä…

P.S. Froteiset ruokalaput ovat osoittautuneet käteviksi, sillä ne imevät hyvin puklua. Pysyy paita kuivana, tai tässä tapauksessa haalari. Caroyle, Markuksen vaihto-oppilasäiti USA:sta, lähetti niitä Idalle nipun, joten nyt löytyy puhdas ja kuiva lappu lähes joka päivälle. Tänään brodeeratussa lapussa luki ”Mommy rocks”.

Comments are off for this post

Ida ihan lentokoneena

Iltakiukku iski, kun tyttö ei ole malttanut nukkua päiväunia taaskaan kuin pienissä pätkissä (se on taas niitä sadepäivän iloja). Siksi iskän täytyi illalla keksiä kaiken maailman temput, että tyttö saadaan pysymään tyytyväisenä. Kovin aikaisin ei vitsinyt häntä nukuttaa, että aamulla ei kukuta hereillä ennen kukkokiekuuta. No, onneksi itku loppui, kun Idasta tehtiin lentokone.

Ensin tyttö oli ihmeissään perspektiivin muutoksesta, mutta pian homma alkoi jo naurattamaan.

Lopulta tyttö palkitsi lennättäjänsä lukuisilla palvovilla hampaattomilla hymyillä.

Rauha säilyi maassa ainakin hetken ja sitten olikin aika jo mennä nukkumaan.

2 comments

« Edellinen sivuSeuraava sivu »