Prinsessa Idan päiväkirja

Archive for syyskuu, 2008

Iltajumppaa ihan tosissaan

Idalla on mahdoton hinku ylös, istumaan tai ihan miten vaan, mutta pois selinmakuulta. Silloin tällöin kokeillaan niskajumpan vaativampaa versiota: käsistä kiinni ja koko paketti tiukkana ylös. Ja siitä tyttö nauttii! Kunnon urheilusuoritukseen kuuluvat tietysti hienot irvistykset ja kova ähinä. Ne ovat hallussa myös Idalla.

Joskus Ida laittaa jalat äidin tai isän reittä vasten ja pinnistää ne suoraksi, jolloin koko tyttö on ilmassa jalkapohjia lukuun ottamatta. Jumppa saattaa joskus jatkua myös siten, että Ida saakin jumpattajalta pusun joka kerran ylös tullessaan. Ja sekös vasta naurattaa.

Jumpan jälkeen Ida usein kertoo monisanaisesti omalla kielellään, mikä tällä kertaa oli erityisen mukavaa ja missä kohtaa on vielä parannettavaa.

2 comments

Idan eka metku

Tyttö on keksinyt ensimmäisen ”oman kotkotuksensa”. Lakin päähän laittaminen ei Idan mielestä ole koskaan ollut kivaa ja nyt tyttö on päättänyt tehdä siitä hankalaa myös vahemmille. Joka kerran kun isä tai äiti yrittää solmia lakin nauhoja, Ida avaa suun niin isoksi kuin vain saa, että lakkia ei millään saa solmituksi hyvin. Sitten lakki jää löysälle, ja pyörii silmille kun Ida pyörittelee päätään edestakaisin. Kätevää, eikö?

1 comment

Lukemisen uudet ulottuvuudet

Kirja ei tyydytä Idaa enään pelkkänä värikkäänä katseluteoksena kuten kuukausi sitten, vaan nyt siihen pitää saada ”uppoutua” perusteellisemmin. Sitä pitää maistaa, puistaa ja rutistaa! Onneksi tämä kirja on nimen omaan suunniteltu tällaista ”tutkivaa lukemista” varten, joten se kestää hyvin pienet imeskelyt ja rapsutukset.

Onpa jännää, miten nopeasti pieni tyttö oppii käyttämään käsiään erilaisiin juttuihin, kunhan vain harjoittelussa vauhtiin pääsee. Varmaan keskittymiskykykin on lisääntynyt aika lailla, kun Ida jaksaa touhuta jonkun yhden asian parssa kauemmin. Tätä kirjaakin rutisteltiin varmaan 15 minuuttia. Ja se oli tänään se, huomenna taas uusiksi, ellei jo illalla!

Comments are off for this post

Lukemisen uudet ulottuvuudet

Kirja ei tyydytä Idaa enään pelkkänä värikkäänä katseluteoksena kuten kuukausi sitten, vaan nyt siihen pitää saada ”uppoutua” perusteellisemmin. Sitä pitää maistaa, puistaa ja rutistaa! Onneksi tämä kirja on nimen omaan suunniteltu tällaista ”tutkivaa lukemista” varten, joten se kestää hyvin pienet imeskelyt ja rapsutukset.

Onpa jännää, miten nopeasti pieni tyttö oppii käyttämään käsiään erilaisiin juttuihin, kunhan vain harjoittelussa vauhtiin pääsee. Varmaan keskittymiskykykin on lisääntynyt aika lailla, kun Ida jaksaa touhuta jonkun yhden asian parssa kauemmin. Tätä kirjaakin rutisteltiin varmaan 15 minuuttia. Ja se oli tänään se, huomenna taas uusiksi, ellei jo illalla!

Comments are off for this post

Sentti sentiltä lähemmäs…

Pikkuhiljaa jää kissojen ja Idan välillä alkaa sulamaan. Aiempi vähintään metrin hajurako on kutistunut puoleen. Sitä lähemmäs ei vielä Treeffan uskalla. Kiinnostus on kuitenkin alkanut heräämään: kuka tuo oikein on kun se on asunut meillä jo 3,5 kuukautta?

2 comments

Äiti ompeli Idalle vaipan

Äiti kunnostautui ompelemalla Idalle taskuvaipan omatekoisella kaavalla. Eikös vain tullutkin hieno!

Homma lähti liikkeelle siitä, että Idalle lainattiin Kestovaippayhdistykselta vaippapaketti kokeiltavaksi. Paketissa oli monenlaista kestävää ja pestävää vaippaa ja niistä äiti sai käsityksen, minkälainen vaippamalli Idalle sopii parhaiten. Uutta mallia olettiin etsimään, koska pelkät harsot ovat alkaneet olla jo hieman liian nopesti täyteen pissattu vaihtoehto. Äiti teki muutaman koekappaleen vanhasta lakanasta, että sai vaipasta istuvan ja osasi laittaa vuotosuojat oikeille kohdilleen. Sitten äiti tilasi kankaat ja muita tarvikkeita netistä yhdestä kestovaippakankaisiin erikoistuneesta kaupasta.

Tässä vähän vaipan hienouksia.

1. Tarrakiinnitteisessä vaipassa on tarrojen kovan osan vieressä vastakappale, johon kovan tarran saa pesun ajaksi kiinni. Silloin se ei revi muuta pyykkiä. Lisäksi toisen läpän päällä on myös tarraa, jolloin vaipan saa pienemmän mahan ympärille (se tosin oli ihan turha lisäys huomasi äiti myöhemmin).

2. Vuotosuojissa oli kova tekeminen, mutta lopputulos palkitsi tekijän. Niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin.

3. Vaipan takaosassa on täyttöaukko, jonne imuosa laitetaan. Äiti on aiemmin jo ommellut imuja vanhoista froteepyyhkeistä kanttaamalla ne vinonauhalla.

4. Vaippa täytettynä. Vaipan sisus on polyestermokkaa, joka tuntuu kuivalta pyllyä vasten, sillä se johtaa kosteuden suoraan vaipan sisään, jossa imuosa on. Päällinen on PUL-laminoitua puuvillaa, ja se toimii kosteussulkukankaana. Eli mitään erillistä kuorta ei tarvita.

Ja vaippa istuu Idan päällä hyvin, sillä kaavat on tehty tytön oman pyllyn mukaan. Maha tosin on sen verran pullukka, että ylimääräinen pienennystarra ei tullutkaan tarpeeseen.

Etuosan merkki on kivan näköinen ja toimii samalla keskikohdan merkkinä, jolloin siivekkeet on helpompi kiinnittää yhtä tiukalle.

Ja tässä vielä kurkistus toisesta suunnasta. Vuotosuojat auttavat pitämään myös maitokakat vaipan sisäpuolella. Useimmissa ”kaupan” taskuvaipoissa ei vuotosuojia ollut ja niitä kokeillessa tuli muutaman kerran sinapit jaloille, uh.

P.S. Ompelukone on hiukkasen vanhempi kuin äiti, mutta toimii edelleen. Kone oli alunperin mummon, mutta äiti käyttää sitä nykyään kun mummolla on jo kauan ollut uusi. Kone on varmaankin melkein täyttä rautaa, sillä se painaa aivan mahdottomasti.

 

 

 

 

 

 

 

6 comments

Pistetään, pistetään pottua poskeen…

Ida on aloittanut varovaisesti maistelemaan kiinteitä ruokia. Tänään Äiti nappasi pottukattilasta vähän perunaa ja sekoitti sen korvikkeeseen. Perunanpalaa sai mössätä haarukalla aivan tosissaan, että sai siitä kaikki isot sattumat pienittyä. Eipä tyttö kummempaa uudesta mausta tuumannut, ihmetteli vain mitä kummaa suuhun nyt tungetaan. Kaipa korvike maistui siinä niin paljon. Ihan ensimmäisellä kerralla äiti sekoitti perunaan liian vähän korviketta ja paksu mössö alkoi yskittämään. Kun äiti tarjosi päälle tuttipulloa, joutui suurin osa perunasta kitalaen halkioon. Sitä sitten putsailtiin pumpulipuikolla pois.

Ida aloittaa kiinteiden maistelun hieman tavallista aiemmin, koska äiti ja isä arvelivat, että vajaa kuukauden päästä tulevan leikkauksen jälkeen on hyvä osata syödä muutenkin kuin tuttipullolla. Kun huuli ommellaan yhteen ja nenereikä muodostuu, Ida ei välttämättä saa enää suuhun alipainetta yhtä helposti kuin nyt ja imeminen pitää opetella taas uudelleen. Ehkäpä silloin on hyötyä osata jo hieman syödä toisellakin tavalla ettei ole sentään kahta uutta ruokailutapaa yhtä aikaa opeteltavana.

3 comments

Hassu pärinä

Olipas Idan ilme näkemisen arvoinen, kun iskä pärisytti suuta tytön poskea vasten. Sitä ei ollukaan aiemmin tehty, joten Ida oli hieman ihmeissään. Ilmeestä näkee että hän kuuntelee, mutta myös se, että pärinä tuntuu hassulta.

Tarina ei kerro, tuliko se röyhtäys koskaan, jotta tässä odotettiin.

Comments are off for this post

Vinkulelu vinkuu Idan käsissä

Käsien käyttö edistyy nyt hurjasti, kun siinä ensin vauhtiin päästiin. Ida tarttuu esineeseen, jota hänelle tarjotaan, oli se sitten helisitin, vinkulelu tai äidin käsi. Äiti oli ihan innoissaan, kun tyttö sai ensimmäisen kerran puristettua vinkulelua niin, että se päästi äänen. Niin, ehkä ensimmäinen vinkaisu ilahduttaa, mutta voi olla että sitten kun lelu vnkuu yhtenään ei olekaan enään niin hauskaa. Kovasti tyttö vinkulelua pyöritteli ja puristeli, joten ei ihme, että hän sai siit ääntäkin aikaan.

Vielä enemmän ihmeissään äiti oli, kun vinkulelu vaihdettiin äitiyspakkauksen kukka-helistimeen. Tyttö otti sen käteensä, tutki ja pyötitti ja vaihtoi sitten toiseen käteensä heilutellakseen sitä sillä. Ja homma huipentui siihen, että helistin siirtyi vielä kerran takaisin aloituskäteen. Ohhoh, tuumasi äiti. Että tällainenkin onnistuu!

1 comment

Yli viis ja puol kiloa, kuuskyt ja puol senttiä

Neuvolassa pitkästä aikaa. Neiti on päässyt ison tytön mittoihin, kun viiden kilon merkittävä paino on jo ylitetty. Tarkemmin sanoen paino on 5635 grammaa. Äiti tuntee sen jo käsivarsilihaksissa, kun pesee vessan altaan päällä tytön kakkapyllyä. Se käy ihan bodauksesta (oikeastaan äiti tarvitseekin juuri sitä).

Pituutta Idalle on kertynyt hieman yli 60 senttiä. Se on huomattu jo ennen neuvolan mittausta, sillä äiti on joutunut viikkaamaan jo 56-senttiset vaatteet Idan kaapista pois. Ida käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 62 tai 68, vaatteesta riippuen. Pieni 70-senttinenkin menee jo roikkumatta päälle.


Hassu katse ja kieli suusta ulkona. Osaa Ida pelleilläkin.

Äiti on muutenkin viime päivinä joutunut ihan ajattelemaan Idan vaatetusta. Kun syksy tuli, niin äidin piti opetella Idan pukeminen ihan uudelleen, kun nyt tarvitsee jo ihan oikeasti laittaa vähän enemmän päälle kuin kesällä. Turun reissulla viime viikolla Ida sai ison läjän lämpimiä vaatteita Ainulta, jolle ne olivat jääneet pieneksi. Ainu kun on jo aika iso tyttö. Turkulainen muoti sopii ihan hyvin käytettäväksi myös Espoossa ja nyt Idan vaatekaapissa on ihania vakosamettihousuja, collegepaitoja ja -mekkoja, neuleita, velourisia potkupukuja ja vaikka mitä! Ida (ja etenkin äiti) kiittää Ainua (ja etenkin Ainun äitiä Eveä). Kyllä kierrätys on sitten ihanaa!

 

2 comments

Seuraava sivu »