Prinsessa Idan päiväkirja

Ida, kissojen kauhu

Pieni tytön tylleröinen on meidän ihmisten mielestä aivan ihana päästellessään kaikenmoisia innostuneita ääniä, mutta kissoja se lähinnä hirvittää. Svensson ja Treeffan kiertävät Idan edelleen kaukaa.

Nyt kissat ovat tyttöön jo sen verran tottuneet, että voivat olla samassa huoneessa hänen kanssaan, tosin sillä edellytyksellä, että Ida ei itke. Silloin katit suoriutuvat pikapikaa ja vaivhkaa takavasemmalle.

Onneksi talossa on kuitenkin paljon korkeita paikkoja, kuten esimerkiksi portaikon kaide, jonka päältä voi tarkkailla Idaa turvallisesti. Kuvassa Treeffan-kissan ihmettelevä ilme.

 

Idan äänivalikoima onkin (kissojen kummastukseksi ja ihmisten ilahdutukseksi) laajentunut viime aikoina hurjasti. Pari kolme viikkoa sitten löytyivät tuhinan seuraksi ilon kiljahdukset ”hii” sekä ”haa”. Nyt repertuaariin on tullut mukaan myös kova ja innostunut ”khhh”, joka yleesä lausutaan suu täynnä kuolaa, jolloin sen vaikutus tehostuu.

Comments (2)

Kommentit

  1. Satu-mummo 30 elokuu, 2008 11.42

    Aivan ihana tuo Ida-neitokaisen hymykyoppa! Sen voimalla hän tulee kiertämään meidät kaikki pikkusormensa ympärille entistä tiukemmin!

  2. Eve 1 syyskuu, 2008 10.37

    Ja tuo maailmanvalloitusasento, ihan mahtava!