Prinsessa Idan päiväkirja

Archive for elokuu, 2008

Turvakaukalossa kaupungille muotikamppeissa

Ida on lähdössä vanhempien kanssa Vallilaan kirpputorille. Idan muodikas kaupunki-look koostuu (päästä varpaisiin) Ainun mummolta saadusta ihanasta piposta, omalta mummolta saadusta villatakista ja sen alla olevasta Pyry-isotädiltä saadusta bodystä, Ainun äidiltä saaduista vihreistä raitahousuista ja äitiyspakkauksen puolipotkuhousuista. Ida kiittää kivoista kamppeista!

Idan turvakaukalon niskatukea on jouduttu jo nostamaan, sillä tyttö on kasvanut ohi sen matalimmasta asennosta. Syntymän aikoihin Ida näytti hukkuvan kaukaloon, mutta nyt hän näyttää jo sopusuhtaiselta kaukaloon nähden. Vertailun vuoksi pikkukuvassa 4 päivän ikäinen Ida. Kasvamisen näkee esimerkiksi vertaamalla pään kohtaa kaukalon laidan varoitustekstiin.

 

Comments are off for this post

Piilossa peiton alla

Idan päiväunet sujuivat tällä kertaa piilossa peiton alla, sillä tyttö kiskoi koko ajan viltin takaisin kasvoilleen, vaikka isä ja äiti sitä koko ajan vetivät kasvoilta pois. Viltti oli sopivasti tytön molemmissa käsissä ja aina kun hän suoristi kätensä, oli viltti taas naamalla. No, hyvin uni maittoi siitä huolimatta!

Comments are off for this post

Kiinnostava kirja

Värikäs dinosauruskirja ei ole Idaa aiemmin innostanut, mutta nyt tyttö katseli sitä vaikka kuinka kauan. Kirjassa on erilaisia tunnusteluosia ja se rapisee, mutta sen päälle Ida ei vielä perustanut. Aiemmin kun tyttö on kirjaa katsellut, hän on vain kiinnittänyt siihen katseensa ja sitten ovatkin taas muut asiat olleet kiinnostavia. Nyt tuntui kuin Ida haluaisi imeä itseensä kirjasta kaiken värin ja kuvat. Jopa uusin harrastus, nyrkin syönti, unohtui hetkeksi.

Vähän tyttö käsiänsäkin huitoi ”lukiessa”, mutta ei niinkään tavoitellakseen kirjaa, vaan innostuksesta.

1 comment

Ida, kissojen kauhu

Pieni tytön tylleröinen on meidän ihmisten mielestä aivan ihana päästellessään kaikenmoisia innostuneita ääniä, mutta kissoja se lähinnä hirvittää. Svensson ja Treeffan kiertävät Idan edelleen kaukaa.

Nyt kissat ovat tyttöön jo sen verran tottuneet, että voivat olla samassa huoneessa hänen kanssaan, tosin sillä edellytyksellä, että Ida ei itke. Silloin katit suoriutuvat pikapikaa ja vaivhkaa takavasemmalle.

Onneksi talossa on kuitenkin paljon korkeita paikkoja, kuten esimerkiksi portaikon kaide, jonka päältä voi tarkkailla Idaa turvallisesti. Kuvassa Treeffan-kissan ihmettelevä ilme.

 

Idan äänivalikoima onkin (kissojen kummastukseksi ja ihmisten ilahdutukseksi) laajentunut viime aikoina hurjasti. Pari kolme viikkoa sitten löytyivät tuhinan seuraksi ilon kiljahdukset ”hii” sekä ”haa”. Nyt repertuaariin on tullut mukaan myös kova ja innostunut ”khhh”, joka yleesä lausutaan suu täynnä kuolaa, jolloin sen vaikutus tehostuu.

2 comments

Pää nousee – ja komiasti

Tänään Ida niskajumppaili useampaan otteeseen päivän aikana. Nyt alkaa jo pää nousemaan viltistä hienosti. Liekkö syynä se, että viltti pitäisi taas pestä vai ihan vain pienen tytön suuri into nähdä ympärillensä mahallaankin. Tiedä häntä?

Kokeiltiinpa niskajumppaa isän mahan päältäkin. Ja senhän tietää, mitä sitten tapahtui. No, komea puklu tulla tärähti suoraan iskän paidalle.

Puklu tosin häiritsi isää enemmän kuin tytärtä. Ida niskajumppaili isän mahan päällä ihan yhtä komeasti kuin lattiallakin.

3 comments

Bussi se ajelee brum brum brum…

Idan elämän ensimmäinaen bussimatka tehtiin bussilla numero 156, suuntana kauppakeskus Ison Omenan kirjasto, jonne äidin piti käydä palauttamassa kirjoja. Bussikuski ajoi oikein suuren maailman tyyliin, kaasutti, jarrutti ja rytisytti menemään mutkaista Finnoontietä kuin viimeistä päivää. Ehkä juuri siitä johtuen Ida veti vaunuissa tyytyväisenä unta palloon. Bussissa oli tunkua, sillä siellä oli kahdet muutkin lastenvaunut. Kotimatka tehtiin samoissa merkeissä bussilla numero 154. Kuljettaja oli vieläkin railakkaampi kuin aiemmin. Huh.

 

2 comments

Mökillä Mustaniemessä 2,5 kuukauden ikäisenä

Ida kävi viikonloppuna mökillä isän ja äidin kanssa ja reissun aikana tuli 2,5 kuukautta täyteen. Ida osallistui ulkotöihin siinä kun muutkin, muun muassa vattujen poiminta äidin mukana rintarepussa oli ihan mukavaa.

Kun oli päiväunien aika, sai tyttö nukkua ulkona vaunuissa raikkaassa maalaisilmassa. Vaunut työnnettiin aina toiselle puolelle mökkiä ruohonleikkurin pärinään nähden.

Sisällä ollessa Idan vakiopaikka oli peräkammarin hetekan päällä. Siitä oli mukava katsella ulos sinistä taivasta ja jos oikein päätä käänsi, niin näkyipä omenapuukin…

…mikäpäs hetekan päällä oli köllötellessä ja ädille tärkeitä asioita kertoessa…

…tosin äiti ei tajunnut asian laitaa ollenkaan, joten tytön naama vääntyi pian mutruun…

… mutta onneksi asia saatiin korjatuksi kun isä riensi hätiin tuttipullon kanssa. Rento asento johtuu siitä, että isä katsoo samalla telkkaria.

Ja sitten kun sunnuntaina oli kotiinlähdön aika, niin tyttöä väsytti kovasti. Isä ja äiti saivat ihan rauhassa hääriä ympäriinsä ja siivota ja imuroida, sillä mikään ei häirinnyt pienen prinsessan kauneusunia. Ei edes se, että hetekasta lähti patjat ja tyttö joutui penkille jalat ihan kippuraan.

 

 

Comments are off for this post

Idan vaippagalleria, osa 2

Idalla on vaippakuorina myös kahdet villapöksyt. Ne pitävät kosteuden hyvin sisällään, vaikkei äiti ensin olisi uskonut. Joka tapauksessa ne toimivat samalla tavalla kuin lammas, joka ei kastu ulkona sateessa. Housujen villa on käsitelty lanoliinilla, joka on villan oma rasva ja se tekee housuista vedenpitävät.

Toiset villahousut ovat vihreää merinovillaa ja ne olivat Idan ihan ensimmäiset vaippakuoret.

Punaiset villahousut ovat äidin viimeisin ostos. Äidin mielestä vaippakuoria pitää olla useita, sillä vaikka niitä ei joka käytön jälkeen tarvitsekaan pestä, mutta ne kostuvat hieman sisäpuolelta, joten niiden pitää antaa kuivua välillä.

Ja sitten vielä se sisus. Äiti taittelee vaippaharsot etukäteen ja sitten ne laitetaan paikoilleen vähän samaan tyyliin kuin tavallinen vaippa. Lopuksi harso kiinnitetään näpsyllä, eli muovisella jutulla, jossa on päissä haarukat jotka saavat sen tarttumaan harsoon. Alussa äiti ei oikein osannut laittaa harsoa kunnolla ja vaippahousujakin joutui pesemään turhan tiheään, mutta nyt äiti ja jopa isäkin on oppinut homman. Tavara pysyy harsossa useimmiten, paitsi jos kyseessä on extrasuper-kokoinen tuotos.

2 comments

Idan vaippagalleria, osa 1

Ida käyttää päivisin kestovaippoja ja öisin kertakäyttöisiä vaippoja. Kestoivaippoina toimivat harsot, joiden päällä käytetään vaippakuoria. Äiti pyykkää harsoja joka toinen päivä. Mökillä ja matkoilla käytetään kertakäyttövaippoja, koska harsojen pyykkääminen matkoilla on työläämpää.

Popoliinin PUL-kankainen vaippakuori saatiin Ainun äidiltä Eveltä ja se on yksi Idan äidin suosikeista. Siinä on hauskoja kuvioita ja se istuu hyvin, joten tavarat pysyvät kuoren sisällä, vaikka tulisivatkin harsosta ohi.

Imse Vimsen velour-vaippakuori on mukavan pehmeä ja sitä käytetään erityisesti mekkojen kanssa, silloin kun on niin lämmin että ei tarvitse sukkahousuja. Se on hieman paksumpi kuin Popoliinin kuori, koska siinä on alla PUL-kangas ja päällä velour.

 

Comments are off for this post

Neuvolan tädin piikki pistävä

Kunnon huutohan siitä saatiin aikaiseksi, kun Ida sai ensimmäisen rokotuksen neuvolassa. Punnitus ja mittaus sujuivat jo kuin vanhalta tekijältä, mutta se neula mokoma tuli aivan yllätyksenä. Huuto ei ottanut loppuakseen edes äidin sylissä ja neuvolan täti totesikin, ettei taida tyttö olla helposti anteeksi antavaa tyyppiä. Lopulta olo helpotti ja harmi unohtui ajan kanssa. Muistoksi kokemuksesta Ida sai pienen laastarin jalkaansa.

P.S. Paino 4665 grammaa ja pituus 57,7 senttiä. Ida on siis kasvanut elämänsä aikana jo 10 cm. Huima luku!

1 comment

Seuraava sivu »